5.10.2011 Veneen nosto

Merituulia nostettiin talviteloille Merisatamanrantaan iltamyöhään, viralliset kauden päättäjäiset pidettiin Carusellin edessä nostoa odotellessa. Veneen pohja sekä kyljet pestiin perusteellisesti ja vesirajat käsiteltiin oksaalihapolla. Uusi talvisäilytysalue on vaikuttanut tähän saakka hyvältä paikalta. Saa nähdä, miten syksyn ja talven tuulet koettelevat venettä.

Merituulian kesä 2011

Merituulian kesään 2011 mahtui paljon kaikenlaista, vaikka kesästä ei ole aktiivisesti kirjoitettukaan. Nyt syksyn pimenevinä iltoina on hyvä muistella mennyttä kesää.

Merituulian vahvimpia puolia on ehdottomasti sen avaran salongin tarjoama tunnelma etenkin syysiltaisin. Teekupin ääressä ajatukset suuntasivat menneeseen kevääseen. Mitäs kaikkea sitä tulikaan koettua ja tehtyä. Ennen vesillelaskua veneen kyljet sekä kansi pestiin perusteellisesti, minkä jälkeen niihin levitettiin Universal Stonea ja vene myllytettiin kauttaaltaan. Tällä tavalla kannen pinttymät saatiin talven ja edellisten kesien jäljiltä pois. Veneen kyljet ja kansi pestiin myllytyksen jälkeen ja niiden kuivuttua niihin levitettiin kaksi kerrosta vahaa. Pohja maalattiin taas totuttuun tapaan Hempelin Mille Whitella. Veneen vesillelasku sujui Jätkäsaaresta ongelmitta, kiitos kevyen kelin. Merisatamassa tapahtunut maston rikaus sujui sekin kuin oppikirjasta, eikä miehistö tarvinnut montakaan minuuttia, kun köydet jo irrotettiin ja vene siirtyi laituriinsa tarkempaa trimmasta varten. Nopean rikauksen salaisuus oli etukäteen tehdyt valmistelut: vantit ja staagit järjestykseen, jolloin kaikki tiesivät missä mikin oli. Kesä tarjosi taas paljon muistoja vesillä. Merituulia liikkui lähinnä välillä Iso Vasikkasaari, Merisatama, Aurinkolahti - pääsääntöisesti aina purjeilla. Nyt syksymmällä iltojen pimetessä vene on tarjonnut rutkasti tunnelmaa esim. teekupin ääressä, kiitos muutama vuosi sitten asennettujen hytin led-valojen. Miehistö suuntaa ajatuksensa kohti tulevaa veneen talviteloille nostoa. Tänä vuonna vene on tarkoitus saada Jätkäsaareen pukin päälle syyskuussa.

12.3.2011 Tuuletusta ja uusi kosteudenpoistaja

Aurinkoinen sää kannusti katsomaan, miten Merituulia on selvinnyt talvesta. Istuinkaukalon pohjalla ei ollut kuin ohut jäätepeite talven jäljiltä, penkeillä ja veneen reunoilla olleet lumenrippeet saivat lähteä lapion heiluessa keväisessä kelissä.



Veneen kylkien vahaaminen syksyllä kannatti, sillä ne olivat säilyneet esimerkiksi viime vuoteen verrattuna paremmassa kunnossa - kiilto on tallella.

Kun venettä nostettiin syksyllä kovassa aallokossa, särkyi siitä vihreä kulkuvalo sen osuttua suureen traktorin renkaaseen, joita löytyy Melkin laiturilta pitkä rivi. Särkynyt kulkuvalo korvattiin silloin veneen omasta varaosavarastosta löytyneellä kirkkaalla kulkuvalolla, joka olisi tarkoitus joko maalata vihreäksi tai vaihtaa kokonaan uuteen.





Hytti sai uuden kosteudenpoistajan. Nyt vaan odottamaan lumien sulamista ja kevään saapumista. Naapuriveneissä, joissa ei ole pressua, näytti istuinkaukalot olevan täynnä lunta. Täytyy vaan toivoa, ettei niissä lumi pääse sulamaan hytteihin, jos istuinlaatikoissa olevat vesien poistoputket ovat jäässä.

2.1.2011 Lumet pois

Talvi on ollut runsasluminen tähän saakka. Oli aika käydä puhdistamassa vene lumesta ja katsomassa tilannetta.





Hyvinhän Merituulia oli selvinnyt talvesta tähän saakka.

Loki 30.11.2010 Veneen nosto

Syksy alkoi tehdä jo vahvasti tuloaan, Merituulian käyttöaste viimeisen kuukauden aikana oli jäänyt vähäiseksi. Näillä perusteluilla veneen noston olisi tietysti voinut ajoittaa elo-syyskuulle - katsotaan miten ensi kesänä käy. Saimme ajo-ohjeet Jätkäsaaren säilytysalueelle ja kävimme katsomassa nostopaikan sekä kasaamassa venepukin ennen nostoa. Tuulelle avonainen Melkin laituri mietitytti ja kuulimme varsin pian, että nostaminen tulee joka tapauksessa olemaan haastavaa ilman jotain paikkaa veneestä rikkomatta. Vene lähti aamuhämärässä kauden viimeiselle matkalle kohti Jätkäsaarta.

No, säästyimme lopulta pelkällä vihreän kulkuvalon suojakuvun irtoamisella veneen hangatessa nostettaessa isoa traktorinrengasta vasten, mutta olisi toki ollut järkevämpää nostaa vene ennen syksyn myräköitä. Mitäköhän mieltä muut ovat olleet Jätkäsaaren talvisäilytysalueen nostopaikkasta. Sangen haastavaa puuhaa loppuen lopuksi varsinkin etelä ja lounaistuulella.

Merituulia nousi maalle kuitenkin turvallisesti jälleen Kuljetusliike Jokisen avustuksella. Pohja ja kyljet pestiin vahvalla oksaalihappoliuksella sekä pesupalvelun aineilla. Siistihän siitä tuli. Tällä kertaa myös huuhtelu suoritettiin perusteellisesti. Lopulta kyljetkin ehdittiin vahaamaan ennen pakkasia.



Onneksemme saimme viereen hyvän tuulensuojan, Absolut 37:n Merisatamasta.



Myös tänä vuonna Merituulia päätettiin jättää talviteloille ilman pressua. Jätkäsaaressa tuuli pääsee puhaltamaan esteittä useasta eri ilmansuunnasta. Alueella näkyi jo nyt monta revennyttä pressua.







Purjehduskausi ja kesä 2010 oli saatu pakettiin. Mitä kesä 2011 tuo tullessaan? Yksi haaste voisi olla viedä Merituulia pidemmälle reissulle, ehkäpä Elisaareen. Nyt kuitenkin oli aika kuivata purjeet ja viedä tavarat talvisäilytykseen sekä moottori odottamaan keväthuoltoa. Keväällä hyväksi havaittu ihmekivi otettanee käyttöön myös ensi keväänä Merituuliaa puunatessa. Nyt talviteloille!

28.10.2010 Mastonkaato ja venepukin kasaus

Merisatamassa tuuli 9 m/s eikä meri tuntunut ollenkaan houkuttelevalta.






Wallas ja kaasukeitin saivat lämmittää hyttiä kylmää ja märkää koitosta varten.



Päätimme kaataa maston venepaikalla irroittamalla ensin sisemmät sivuvantit (4 kpl) ja laittamalla sen jälkeen keulastaagiin jatkoköyden, joka varassa masto oli tarkoitus kumota pikku hiljaa taaksepäin. Kaatuihan se masto sitten lopulta...



Kasasimme myös venepukin Jätkäsaaren talvisäilytysalueelle odottamaan viikonloppua ja veneen nostoa - olisihan tämän voinut toki tehdä jo aikaisemminkin syksyllä.

13.10.2010 Purjeet ja puomi pois

Valmistelut talvitelakointia varten jatkuvat. Tänään otettiin purjeet alas ja puomi pois. Jos sää huomenna sallii, pestään kansi ja käydään mahdollisesti kaatamassa masto.

Loki 29.9.2010 Lenkki Merisataman edustalla

Merituulia on ollut aktiivisessa käytössä purjehduskaudella 2010. Kaiken kaikkiaan veneellä on tehty reilun toistakymmentä lyhyempää tai pidempää reissua kuluneena kesänä.

Ennen talviteloille valmistelemista Merituulia purjehti lenkin Sirpalesaaren ja Uunisaaren ympäri palaten kirkkaan syksyisenä päivänä takaisin Harakan länsipuolitse.

Merisatama valmistautuu ottamaan syksyn vastaan.



Sirpalesaaressa veneiden talvitelakointi oli ollut käynnissä jo jonkin aikaa.



Komea pursi tutusta laiturista.





Harakka lähestyy.





Syksyä parhaimmillaan.

Loki 29.7.2010 Merisatama-Melkki-Merisatama

Lähdimme Merisatamasta purjeilla kevyeen tuuleen ison ja genoan voimin. Keli oli suotuisa ja jatkoimme sivutuulessa aina Melkin pohjoiskärkeen. Taivaalle kehittyi kuitenkin nopeasti uhkaavia pilviä ja suuntasimme takaisin kovenevassa tuulessa. Satamaa lähestyessämme keli oli yltynyt ja puuskissa alkoi tuulemaan jo navakasti. Ehdimme juuri ja juuri takaisin laituriin ennen sadetta, juuri lähtöä tehneet veneetkin palasivat takaisin - sen verran nopeasti keli huononi.

Loki 22.6.2010 Merisatama-Tervasaari-Merisatama

Kevyessä kelissä Meristamasta veneen hallintaa taas treenaten moottorilla Tervasaareen. Illalla tuuli muuttui osittain myötäiseksi, joten takaisin suunnattiin genoan ja isopurjeen avulla – loppumatka koneella tuulen tyynnyttyä käytännössä kokonaan.

Merituulia purjehtii jälleen!

29.4.2010 Vene vesille

Kevätkunnostus jatkui vielä kylkien pesemisellä, vahaamisella ja pohjan maalaamisella. Kylkiin oli talven aikana ilmestynyt ruskeita syöpymiä, jotka eivät lähteneet edes oksaalihapolla. Mietimme jo pahinta mahdollista vaihtoehtoa, että ne tulisivat jäämään kylkiin täksi kesäksi. Onneksi löysimme luonnonystävällisen puhdistusmenetelmän nimeltään Universal stone. Sillä saimme niin veneen kyljet, kannen kuin sitloodankin kiiltämään enemmän kuin mitä ne ovat meidän aikanamme koskaan kiiltäneet.







Veneen vesillelasku sujuit taas rauhallisissa merkeissä kuljetusliike Pekka Jokisen avustuksella ja masto nostettiin pystyyn Carusellin vieressä. Kevään ensimmäinen purjehdus suuntautui omalle venepaikalle Merisatamassa.

25.4.2010 Kevätkunnostus osa III

Pohja paikkamaalattiin toistamiseen Light Primerilla. Illalla oli vielä vuorossa pohjan maalaus Mille Whitella. Edessä olisi vielä kylkien ja kannen perusteellinen pesu ja vahaus.

24.4.2010 Kevätkunnostus osa II

Epoksy Filler oli kovettunut hyvin ja pääsimme hiomaan paikatut kohdat. Seuraavana oli edessä pohjan kunnostaminen Hempelin Light Primerilla, jolla maalasimme paikatut sekä muutamat muut kohdat. Myös hytin luukut maalattiin Tikkurilan Valtti Colorilla. Vapun lähestyminen alkoi näkymään pikku hiljaa rannassa lisääntyneiden veneen kunnostajien muodossa.

21.4.2010 Kevätkunnostus osa I

Merituulian kevätkunnostus alkoi tarvikehankinoilla. Haimme Herttoniemen Captain´s Shopista Hempelin Epoxy Filleriä, Helpelin Light Primeriä ja Hempelin Mille Whitea. Merituulian pohja alkaa olla siinä kunnossa, että viimeistään purjehduskauden 2010 lopulla edessä on pohjan perusteellisen kunnostuksen aloittaminen. Päädyimme vielä tänä vuonna raaputtamaan irtoavat myrkkymaalit kevyesti pois ja paikkaamaan pahimmat kohdat Epoxy Fillerillä. Kyseistä ainetta ei tarvittu paljoakaan arviolta noin kymmenen pienen kohdan paikkaamiseen.

Lumet pois

Olimme päätyneet talvisäilytykseen ilman pressua, jolloin ainakin ilman vaihtuvuus veneessä on esteetöntä. Runsaslumisen talven ansiosta käytännössä koko istuinlaatikko oli peittynyt lumesta. Pakkasjaksoa oli kestänyt jo joulukuulta lähtien ennen ensimmäisiä plussakelejä. Sulamisvesiä ajatellen vene on nyt puhdistettu lumesta.

Lumiset kotivedet 3.2.2010

Kevättä odotellessa kuvia lumisista kotivesistä.

Linkkilistaa päivitetty 30.11.2009

Linkkilistalle on päivitetty sivustoja, joita kannattaa käydä katsomassa.

PURJEHTIMASSA PÄIJÄNTEELLÄ 2009

Lue kertomus kesän 2009 Päijänteellä purjehtimisesta tästä.

Veneen nosto ja vesirajan ihmepuhdistusaine 21.10.2009

Merituulian viimeinen matka suuntautui, kuten myös viime vuonna, Carusellin viereen odottamaan talvisäilytykseen nostoa. Kuljetusliike Jokisen avulla vene saatiin sujuvasti pukille ja pohjan pesun jälkeen alkaa talviteloille valmisteleminen.




Veneen pohja oli erityisesti takaa aika kamalassa kunnossa. Painepesulla lian alta paljastui kuitenki yllättävän nopeasti puhtaan valkoinen maali. Vesirajan kellertymiin painepesu ei auttanut. Eri keskustelupalstojen läpikäymisen perusteella niiden poistamisessa päädyttiin kokeilemaan apteekista saatavaa oksaalihappoa. Helsingistä kyseistä ainetta löytyy ainakin keskustasta Mannerheimintien Yliopiston apteekista. Hintaa 100 g purkilla oli n. 6,5 € ja ämpärilliseen vettä sekoitettuna se poisti kaikki kesän mukanaan tuomat kellertymät vesirajasta. Uskomatonta mutta totta, aika lailla karsean näköisistä kyljistä sai kuin uudet alle 7 euron sijoituksella. Ei voi muuta kuin suositella muillekin ns. vesirajan puhdistusaineita käyttäville, kannattaa kokeilla!

Loki Porkkala klo 06.20 - 18.15

Kauden viimeinen reissu suuntautui Porkkalaan Matin kanssa. Lähteelän laituri oli tyhjä, mutta syksyinen sää oli parhaimmillaan.




Keittokatos tarjosi oivalliset ruoanlaittomahdollisuudet. Matti oli taikonut loistavan päivällisen.



Menomatkaan kului aikaa 4 h 20 min ja polttoainetta n. 7-8 litraa. Tulomatkaan kului aikaa noin 4 h 10 min. Kaikeinkaikkiaan matkan pituus oli noin 74 km. Lännen ja luoteenpuoleinen tuuli ei muodostanut aallokkoa nimeksikään, joten saimme ajella suht taisaisessa kelissä.

Loki 27.8. - 28.8.2009 klo 18 - 14

Teimme yönyli reissun Espoon Isoon Vasikkasaareen. Menomatkalla tuuli oli vastainen koko matkan ja ajoimme moottorilla noin 5 solmua. Perillä ei saaren rannassa näkynyt ketään muita ja saimme valita vapaasti poijupaikan.. Grillasimme myöhään iltaan ja päätimme nukkua yön vielä ilman wallaksen apua; kylmyys ei päässyt vielä yllättämään. Takaisintulomatka sujui tyynessä kelissä. Merimetsoja näkyi runsain mitoin.

Marinerin korjaus osa II

Kuopiossa sijaitsevan Voimakoneen avustuksella Marineriin löytyi uusi moottorin alatiiviste sekä siipipyörä. Suurin osa käyttämästämme korjausajasta kului rikki menneen siipipyörän osien etsimiseen moottorin sisältä. Kasasimme koneen uusien osien kanssa huolellisesti ja odotimme jännityksellä ensimmäistä käynnistystä. Mariner toimi kuitenkin varmasti - nyt runsaan jäähdytysveden virtauksen voimin.

Koeajolenkki vahvisti toiminnan myös täydellä kaasulla, jonka aikana kone olisi varmasti lämmennyt tarpeeksi.

Marinerin korjaus osa I

Avaamamme pultit lähtivät hyvin irti. Moottorin alatiiviste rikki, samoin siipipyörä - siksi jäähdytysvesi ei enää moottorissa kiertänyt. Muuten moottori on hyvässä kunnossa. Männän renkaat myös kunnossa, puristusta löytyy. Osat tilaukseen ja odottelemaan.

Loki 31.7.2009 klo 18-22

Mustikkamaalle MaKua tervehtimään. Synkät pilvet peittivät taivaan koko matkan ajan, mutta pahin sade oli ohi jo päivällä. Mustikkamaalla näytti rauhalliselta. MaKun moottori herättää kaihon Marineria kohtaan. Jönsson kulki plotterin mukaan puolella kaasulla 3,7-3,9 solmun nopeutta kevyessä ja aallottomassa kelissä.

Loki 29.7.2009 klo 17-21

Navakassa tuulessa Pihlajasaareen ja takaisin. Jönssonilla matka taittui kohtalaisessa aallokossa eteenpäin puskien huikeaa n. 3 solmun nopeutta.

Päijänteellä purjehtimassa Scanper 22:lla 16.7.-18.7.2009

Volvo Päijännepurjehdus 2009 starttasi Padasjoelta. Tänä vuonna itse kisa jäi kokematta, mutta kolmen päivän leppoisa, joskin välillä vauhdikas purjehdusreissu Päijänteellä kuului ohjelmaan. Mukaan mahtui niin kaatosadetta, ukkosta, tyyniä hetkiä, pilvetön taivas, yli 10 m/s puhureita, plaanausta, lillimista ja saunomista. Reissusta tulossa oma kertomuksensa kuvineen. Reissun teemaksi muodostui erilaisiin satamiin tutustuminen sekä muiden purjeveneiden bongaaminen.

Purjehduskertomus

Loki 10.7.-12.7. Helsinki-Porkkala-Helsinki

Lähdimme viikonlopun kestävälle purjehdukselle suuntana länsi ja määränpäänä Porkkalanniemi. Perjantai-illan vaisuissa tuulissa ajelimme lähinnä koneella yöpymään jo tutuksi tulleeseen Isoon Vasikkasaareen, grillasimme makkarat ja maissit ja vetäydyimme nukkumaan.

Lauantai-iltapäivälle oli luvattu ukkoskuuroja, ja niinpä päätimme lähteä liikkeelle auringonnousun aikoihin klo 4:30. Tuuli laiskasti, mutta kiirettähän meillä ei ollut, joten pian saarelta lähdettyämme sammutimme moottorin ja annoimme tuulen viedä venettä hiljalleen eteenpäin. Suvisaariston ja Pentalan ohitettuamme seurailimme lähempänä mannerta kulkevaa väylää ja rantauduimme Porkkalassa Lähteelän satamaan noin 9:30. Lyhyet yöunet painoivat silmiä, ja niinpä päivä kului lähinnä satamassa löhöillen. Satamassa palvelu pelasi: kioskinpitäjä tarjosi ystävällisesti luettavaksemme tuoreen Hesarin. Illalla paistoimme lettuja. Sade alkoi vasta yöllä, ja sen ropina tuuditti Merituulian miehistön makoisaan uunen.



Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen, ja lähdimme virkeinä liikkeelle klo 8:30. Moottori teki yllättäen tenän sadan metrin päässä satamasta - loppumatkan olimme kokonaan purjeiden varassa. Tuuli yltyi nopeasti kohtalaiseksi, sadepilviä alkoi kerääntymään ympärille, ja kapteenin kasvoille ilmestyi huolestunut ryppy. Keli näytti sen verran arvaamattomalta, että kaivoimme valmiiksi ankkurin esiin, jos joutuisimme jäämään jonkin saaren suojaan odottelemaan parempaa säätä. Varovaisella purjeiden käytöllä matka alkoi sujumaan, ja myötäisissä tuulissa veneemme eteni mukavaa 4-5 solmun vauhtia. Paluumatkalle valitsimme ulomman väylän, vedimme fokan isopurjeen seuraksi ja vauhti parani 5-6 solmuun. Merisatamaa lähestyttäessä pilvet vähitellen hälvenivät ja suotuisat tuulet riittivät perille saakka. Saavuimme kotisatamaan klo 13:30.