Merituulian kesä 2011

Merituulian kesään 2011 mahtui paljon kaikenlaista, vaikka kesästä ei ole aktiivisesti kirjoitettukaan. Nyt syksyn pimenevinä iltoina on hyvä muistella mennyttä kesää.

Merituulian vahvimpia puolia on ehdottomasti sen avaran salongin tarjoama tunnelma etenkin syysiltaisin. Teekupin ääressä ajatukset suuntasivat menneeseen kevääseen. Mitäs kaikkea sitä tulikaan koettua ja tehtyä. Ennen vesillelaskua veneen kyljet sekä kansi pestiin perusteellisesti, minkä jälkeen niihin levitettiin Universal Stonea ja vene myllytettiin kauttaaltaan. Tällä tavalla kannen pinttymät saatiin talven ja edellisten kesien jäljiltä pois. Veneen kyljet ja kansi pestiin myllytyksen jälkeen ja niiden kuivuttua niihin levitettiin kaksi kerrosta vahaa. Pohja maalattiin taas totuttuun tapaan Hempelin Mille Whitella. Veneen vesillelasku sujui Jätkäsaaresta ongelmitta, kiitos kevyen kelin. Merisatamassa tapahtunut maston rikaus sujui sekin kuin oppikirjasta, eikä miehistö tarvinnut montakaan minuuttia, kun köydet jo irrotettiin ja vene siirtyi laituriinsa tarkempaa trimmasta varten. Nopean rikauksen salaisuus oli etukäteen tehdyt valmistelut: vantit ja staagit järjestykseen, jolloin kaikki tiesivät missä mikin oli. Kesä tarjosi taas paljon muistoja vesillä. Merituulia liikkui lähinnä välillä Iso Vasikkasaari, Merisatama, Aurinkolahti - pääsääntöisesti aina purjeilla. Nyt syksymmällä iltojen pimetessä vene on tarjonnut rutkasti tunnelmaa esim. teekupin ääressä, kiitos muutama vuosi sitten asennettujen hytin led-valojen. Miehistö suuntaa ajatuksensa kohti tulevaa veneen talviteloille nostoa. Tänä vuonna vene on tarkoitus saada Jätkäsaareen pukin päälle syyskuussa.